Lapsi änkyttää — milloin se on normaalia ja milloin hakeutua apuun

Kirjoittanut Helmi Uotila, ÄrräTreeni

Lähes joka kolmas 2–5-vuotias änkyttää jossain vaiheessa — useimmiten se menee ohi itsestään. Änkyttäminen on tässä iässä normaali osa puheen kehitystä: lapsen ajatukset juoksevat nopeammin kuin suu ehtii seurata. Suurin osa lapsista lopettaa änkyttämisen ennen kouluikää ilman mitään erityistoimia. Mutta on merkkejä joiden kohdalla kannattaa hakeutua puheterapeutin arvioon — ja mitä aiemmin, sitä parempi. Tässä artikkelissa käydään läpi mitä änkyttäminen oikeasti tarkoittaa, milloin huolestua ja mitä sinä voit tehdä kotona.

Mikä on normaalia änkyttämistä 2–5-vuotiaalla

Pienten lasten puhe tökkii ja toistuu — se on täysin tavallista. Lapsi voi toistaa tavuja ("mi-mi-minä haluan"), venyttää äänteitä ("mmmmutta") tai jäädä jumiin sanan alkuun. Tätä kutsutaan kehitykselliseksi sujumattomuudeksi ja se on eri asia kuin pysyvä änkyttäminen.

Kehityksellinen sujumattomuus on yleisintä 2–5 vuoden iässä, kun lapsen sanasto kasvaa räjähdysmäisesti mutta suun motoriikka ei pysy vielä perässä. Se voi tulla ja mennä aalloittain — viikko sujuu hyvin, sitten taas tökkii. Väsymys, jännitys tai uusi tilanne voi lisätä tökkimistä hetkellisesti.

Normaali kehityksellinen sujumattomuus näyttää yleensä tältä:

Kokonaisten sanojen tai lausekkeiden toistaminen ("ja ja ja sitten me mentiin")
Sujumattomuus vaihtelee päivästä toiseen
Lapsi ei itse kiinnitä siihen huomiota eikä vaikuta turhautuneelta
Alkoi äkillisesti ja on kestänyt alle 6 kuukautta

Milloin änkyttäminen yleensä loppuu

Noin 75–80 % lapsista jotka alkavat änkyttää, lopettavat sen itsestään ennen kouluikää. Tyttöjen kohdalla toipuminen on tilastojen mukaan yleisempää kuin poikien. Useimmiten sujumattomuus häviää 6–12 kuukauden kuluessa alkamisesta.

Tämä ei tarkoita että pitää vain odottaa ja toivoa. Se tarkoittaa että paniikki ei ole tarpeen — mutta tilannetta kannattaa seurata aktiivisesti.

Mitä vanhempi lapsi on kun änkyttäminen alkaa, sitä pienempi todennäköisyys että se menee ohi itsestään. Jos änkyttäminen alkaa vasta 5–6 vuoden iässä tai jatkuu yli kouluiän, puheterapeutin arvio on tarpeen.

Merkit joiden kohdalla hakeutua puheterapeutin arvioon

Puheterapeutin arvioon kannattaa hakeutua jos yksikin näistä täyttyy:

Änkyttäminen on kestänyt yli 6–12 kuukautta. Kehityksellinen sujumattomuus menee yleensä ohi nopeammin. Jos tökkiminen jatkuu pitkään, se voi olla pysyvää änkyttämistä joka hyötyy ammattimaisesta tuesta.

Lapsi on yli 5-vuotias eikä änkyttäminen ole helpottanut. Mitä vanhempana änkyttäminen jatkuu, sitä tärkeämpää on saada arvio ajoissa.

Lapsella on poika. Pojilla pysyvä änkyttäminen on yleisempää kuin tytöillä — tämä ei tarkoita automaattista huolta, mutta seurannan kynnys voi olla matalampi.

Lapsi alkaa vältellä puhumista tai vaikuttaa häpeävältä. Kun lapsi alkaa kiertää tilanteita joissa pitää puhua, tai vaikuttaa ahdistuneelta omasta puheestaan, se on merkki että änkyttäminen vaikuttaa jo elämänlaatuun.

Änkyttämiseen liittyy fyysisiä jännitysmerkkejä. Silmien räpyttely, kasvojen jännitys, nyrkkien puristaminen tai kehon jäykistyminen sanan aikana kertoo että änkyttäminen on muuttumassa raskaammaksi.

Lähisuvussa on pysyvää änkyttämistä. Perinnöllinen alttius on todellinen — jos isällä tai äidillä on ollut pysyvä änkyttäminen, lapsen tilannetta kannattaa seurata tarkemmin.

Suomen Puheterapeuttiliitto suosittelee hakeutumaan arvioon mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään — puheterapeutti osaa arvioida tilanteen ja kertoo onko seuranta vai aktiivinen tuki tarpeen.

Mitä sinä voit tehdä kotona

Vanhemman rooli on iso — ei opettajana vaan turvallisena kuuntelijana. Tässä konkreettiset asiat jotka auttavat:

Hidasta omaa puhettasi. Kun puhut lapselle rauhallisesti ja selkeästi, annat hänelle mallin siitä että kiire ei ole tarpeen. Et tarvitse sanoa mitään erityistä — pelkkä rauhallinen rytmi viestii lapselle että aikaa on.

Anna lapsen puhua loppuun. Älä täydennä lausetta, älä arvaa mitä hän yrittää sanoa. Odota kärsivällisesti. Katse ja asento viestivät lapselle että olet kiinnostunut — ei siitä miten hän puhuu vaan siitä mitä hän sanoo.

Älä keskeytä tai ohjaa. "Hengitä ensin", "sano hitaasti", "aloita alusta" — nämä ohjeet tuntuvat lapsesta siltä että puhuminen on vaikeaa ja hän tekee sen väärin. Ne lisäävät jännitystä, eivät vähennä sitä.

Vähennä kysymysten määrää. Jatkuva kysymyspommi ("mitä teit? kenen kanssa? miksi?") lisää paineita tuottaa puhetta nopeasti. Kommentoi enemmän kuin kysy: "Näyttää siltä että sinulla oli kivaa" antaa lapselle tilaa vastata omaan tahtiin.

Luo rauhallisia puhetilanteita. Iltasatu, yhteinen leikki ilman kiirettä, autoretki — tilanteet joissa ei ole aikapaineita ovat lapselle helpompia. Stressaavat tilanteet (väsymys, nälkä, kiire) lisäävät sujumattomuutta.

Mitä EI kannata tehdä

Nämä ovat yleisiä virheitä joita vanhemmat tekevät hyvää tarkoittaen — mutta jotka voivat pahentaa tilannetta:

Älä korjaa tai kommentoi änkyttämistä. "Älä änkytä", "puhu selkeämmin" tai jopa "se on ihan ok" kiinnittää lapsen huomion siihen että puhuminen on ongelma.
Älä pyydä lasta toistamaan sanaa uudelleen. Se lisää suorituspaineita.
Älä naura tai jäljittele. Tämä on ilmeistä, mutta myös sisarukset voivat tehdä tätä — kannattaa puhua asiasta heidänkin kanssaan.
Älä vältä tilanteita joissa lapsi puhuu. Änkyttäminen ei pahene puhumisesta — päinvastoin, sosiaalinen osallistuminen on tärkeää.
Älä odota liian kauan hakea apua jos merkit pysyvästä änkyttämisestä ovat olemassa. Varhainen tuki on tehokkaampaa kuin myöhäinen.

Usein kysytyt kysymykset

Onko lapsen änkyttäminen minun syytäni?

Ei. Änkyttäminen ei johdu vanhemman kasvatustavasta, stressistä tai siitä miten lapselle puhutaan. Taustalla on neurologinen ja osittain perinnöllinen alttius. Vanhempi voi kuitenkin vaikuttaa siihen miten lapsi suhtautuu omaan puheeseensa — rauhallinen ja hyväksyvä ilmapiiri auttaa.

Voiko änkyttäminen pahentua jos lapsi käy päiväkodissa tai koulussa?

Uudet tilanteet, väsymys ja sosiaalinen paine voivat lisätä sujumattomuutta tilapäisesti. Tämä ei tarkoita että änkyttäminen pahenee pysyvästi. Jos lapsi vaikuttaa ahdistuneelta sosiaalisissa tilanteissa, asiasta kannattaa kertoa päiväkodin tai koulun henkilökunnalle.

Minkä ikäisenä puheterapeutin arvioon kannattaa mennä?

Mitä aiemmin sitä parempi, jos merkit pysyvästä änkyttämisestä ovat olemassa. Alle 5-vuotiaankin kohdalla arvio on perusteltu jos änkyttäminen on kestänyt yli 6 kuukautta tai siihen liittyy fyysistä jännitystä tai lapsen omaa ahdistusta.

Voiko lapsi oppia puhumaan sujuvasti vaikka änkyttäminen on jatkunut pitkään?

Kyllä. Puheterapia auttaa merkittävää osaa lapsista joilla on pysyvä änkyttäminen. Mitä aiemmin tuki aloitetaan, sitä paremmat tulokset yleensä saadaan. Aikuisenakin änkyttämistä voidaan oppia hallitsemaan, mutta lapsuudessa aloitettu tuki on tehokkaampaa.

Onko änkyttäminen eri asia kuin ärrävika tai muu äännevirhe?

Kyllä, ne ovat eri asioita. Änkyttäminen on puheen sujuvuuden häiriö — puhe tökkii, toistuu tai jumiutuu. Äännevirhe (kuten puuttuva ärrä tai ässä) tarkoittaa että yksittäinen äänne puuttuu tai ääntyy väärin. Lapsella voi olla molempia yhtä aikaa, mutta ne vaativat erilaista tukea.

Kokeile ÄrräTreeniä — jos lapsella on myös äännevirhe

Jos lapsellasi on änkyttämisen lisäksi tai erikseen puuttuva ärrä, ässä, koo tai ällä, ÄrräTreeni voi auttaa. ÄrräTreeni opettaa lapsesi ärrän kotona — sama rakenne mitä puheterapeutit käyttävät. Useimmilla ärrä löytyy 4–6 viikossa säännöllisellä harjoittelulla. 24,90 €/kk, peruuta milloin tahansa.

Aloita ÄrräTreeni → Tilaa täältä

Huom: Jos lapsesi änkyttää, suosittelemme hakeutumaan puheterapeutin arvioon ennen äänneharjoittelun aloittamista — puheterapeutti osaa arvioida kokonaistilanteen ja kertoa mikä tuki sopii parhaiten.